Tällä hetkellä merkittävin talouttamme lamauttava tekijä on viennin supistuminen, joka vaikuttaa teollisuusyritysten tilannetta. Vienti on merkittävä tekijä Suomen taloudessa eikä sen merkitystä pidä väheksyä. Silti on hyvä muistaa, että yksityinen kulutus on yhtä suuri kysyntätekijä. Viennin laskusta aiheutuvaa talouden lamaantumista voidaan tämän vuoksi kompensoida yksityiden kulutuksen avulla. Lisäapua voidaan saada myös julkisista menoista ja kotimaisista rakennusinvestoinneista, joiden kehitykseen voidaan vaikuttaa talouspolitiikalla.

On helppo sanoa, että kotitalouksien pitäisi torjua kansantalouden lama lisäämällä reippaasti omaa kulutustaan. Tämä ei ole tietenkään mahdollista eikä järkevää kaikkien kohdalla. Osa perheistä on jo valmiiksi ylivelkaantuneita, toisilla on uhkana työpaikan menetys ja joillakin tulot riittävät vain niukin naukin nykyisiin menoihin. Kaikkien tilanne ei kuitenkaan ole näin huono.

Huomattava osa kotitalouksista on velattomia tai vähävelkaisia ja samalla myös nettosäästäjiä, joilla tulot yrittävät selvästi menot. Voidaan myös ennakoida, että kuluvan vuoden aikana useimpien kotitalouksien rahatilanne paranee selvästi. Eläkeläisten ja työpaikkansa säilyttävien palkansaajien tulot nousevat palkankorotusten ja eläkkeiden indeksikorotusten ansiosta keskimäärin lähes 5 prosenttia. Tämän lisäksi tuloverotus kevenee helmikuussa, jolloin käteen jäävät tulot nousevat vielä tätä enemmän. Samaan aikaan on odotettavissa inflaation hidastuminen, joka johtuu polttoaineiden hintojen laskusta ja syksyllä odotettavissa olevasta ruoan hinnan laskusta. Asuntovelalliset hyötyvät myös siitä, että korkotaso on kuluvan vuoden aikana painumassa ennätysmäisen matalaksi. Tässä suhteessa kotitalouksien tilanne on täysin erilainen kuin 1990-luvun alun lamassa, jossa korot olivat korkeat ja verot kiristyivät, ja jossa myös yksityinen kulutus supistui jyrkästi.

Korkojen lasku ja hyvä tulokehitys tarjoavat meille mahdollisuuden lieventää lamaa omilla kulutuspäätöksillämme. Vaikka vienti supistuukin, voimme johonkin mittaan asti yrittää ylläpitää työllisyyttä ja tulevaisuudenuskoa ostamalla kotimaisia palveluita. Ennen oli tapana väittää, että emme voi elättää itseämme pesemällä toistemme paitoja, mutta modernissa palveluyhteiskunnassa voimme kyllä aivan hyvin työllistää itsemme tällä tavoin.

Kerro mielipiteesi täällä.

Voi – tiettyyn rajaan saakka.

Laman vastaiseen kamppailuun ei sovellu Nälkäpäivän logiikka. On väärää solidaarisuutta supistaa kulutusta sen takia, että kansantaloudessa menee huonosti. Se ei auta ketään, päinvastoin.

Siksi kuluttajaa pitää rohkaista jatkamaan elämäänsä mahdollisimman pitkälle entiseen tapaan. Jos hän joutuu työttömäksi, se ei tietenkään käy päinsä. Mutta ainakaan niiden, jotka pitävät työpaikkansa, ei pidä tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että he käyvät ravintolassa tai elokuvissa tai ostavat itselleen sukset samaan aikaan kuin työttömyysaste nousee.

Yrittäjiä on paha mennä neuvomaan tilanteessa, jossa myynti hyytyy ja lainaraha loppuu. Mutta on paljon yrityksiä, joiden tilanne on OK. Niiden pitäisi olla kaukokatseisia. Henkilöstön kouluttaminen on parempi vaihtoehto kuin potkut. Se ei ole ainoastaan moraalisesti vaan myös taloudellisesti fiksu ratkaisu. Pian on nimittäin taas edessä työvoimapula.

Pankit ovat liemessä, niiden pitää varjella vakavaraisuuttaan ja hallita riskejään, jotka helposti räjähtävät käsiin taantuman aikana. Viime laman aikana rahoittajat kohtelivat usein yrityksiä turhan raa’asti ja kovakouraisesti – varmaankin siksi, että pankinjohtajat joutuivat paniikkiin. Nyt pankeilla on paljon vankemmat taseet. Niillä on siis varaa olla kärsivällisiä.

Etujärjestöt yrittävät lobata poliitikoilta apua ja tukea, ja päättäjien pitää tietysti olla tarkkana, ettei veronmaksajan piikkiin pistetä ihan mitä vain.
Sitä paitsi lama on kansainvälistä perua eikä Suomi tietenkään voi elvyttää sitä pois. Sellaisia suurmiehiä eivät ole edes Matti Vanhanen tai Jyrki Katainen.

Laman iskuja voi kuitenkin olennaisesti pehmentää linjakkaalla elvytyspolitiikalla, esimerkiksi julkisten rakennusten korjauksilla ja valmiiksi suunnitelluilla väylähankkeilla. Nämä konstit pitää siis ottaa kunnolla käyttöön. Ei saa tyytyä sellaiseen puolinaiseen meininkiin, jota hallitus on toistaiseksi harrastanut.

On turha valehdella itselleen tai muille. Kyllä me olemme menossa kohti lamaa.

Lama on kuin upottava suo. Lama on sitä, että tilaukset loppuvat, rahat loppuvat, työt loppuvat. Emme voi noin vain päättää, että estämme laman tai lopetamme laman. Paroni von Münchhausen väitti päässeensä suosta kiskomalla itsensä tukasta ylös, mutta hän olikin valehtelija.

Lama on siis objektiivinen, ihmisten tahdosta ja ajatuksista riippumaton asiaintila – mutta vain tiettyyn rajaan saakka.

Laman toinen puoli on nimittäin uskon puute. Sitä vastaan taas voi ja kannattaa taistella ja ottaa aseeksi reipas toiminta luottamuksen luomiseksi ja vahvistamiseksi koko kansantaloudessa.

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden taloustoimittaja. Hän tekee vastarintaa lamalle, koska on jo yhden syvän laman kokenut, eikä haluaisi sitä kokemusta uusia.